Something Else?

Something Else? Koreografia: Minna Tervamäki. Tanssi: Francis Guardia, Jaana Puupponen ja Minna Tervamäki. Sepialonga, aspectusbrevis. Koreografia ja tanssi: Virpi Pahkinen. Labile. Koreografia: IsiraMakuloluwe. Tanssi: Minna Tervamäki. Alminsali, 9. joulukuuta

Yhden taiteilijan ympärille rakennettu illanvietto on harvinainen ja ylellinen tapahtuma balettimaailmassa, erityisesti silloin kun se ei liity vuosipäivään, jäähyväisesitykseen tai muuhun sentyyppiseen tapaukseen. Nyt kuitenkin Minna Tervamäki, yksi suomalaisen baletin huippusolisteista, on koonnut ja tuottanut illan, joka koostuu hänen omasta koreografiastaan, vierailevasta teoksesta sekä iltaa varten räätälöidystä soolosta.

Something Else? toimii otsikkona sekä koko illalle että Tervamäen omalle koreografialle, jonka hän esittää Francis Guardian ja Jaana Puupposen kanssa. Tervamäen koreografia ei sinänsä ole kekseliäs tai yllättävä. Se on selkeästi jäsennetty ja huolellisesti työstetty, minkä lisäksi se on räätälöity erityisesti juuri näille tanssijoille, joista jokainen onnistuu täyttämään häneen kohdistuneet odotukset täydellä solistitanssijan auktoriteetilla ja karismalla. Tässä naiskuvien sarjassa yksilöllisyys, kokemus ja laatu nousevat esiin.

Liikesarjoille, joissa yhdistyvät varvastanssin piruetit, arabeskit ja tyylikkäät jalannostot tavallisempien kävelyn ja seisomisen kanssa, on ominaista tietynlainen rauhallisuus ja selkeys. Puupponen ja Guardia esittävät pelkistetysti lyhyen tarinan – jäähyväiskohtauksen äidin ja tyttären välillä.

Lihaksikkaan selän tanssi rautaisessa krinoliinivankilassa, Apocalyptican läpitunkevien sävelten säestämänä, on visuaalisesti tehokas niin soolona kuin duonakin. Etno-tyylinen musiikki, Kalle Kuuselan tyylikäs puvustus ja Mikki Kunttun korostava valaistus täydentävät teoksen eksoottista ja hienoa tunnelmaa.

Virpi Pahkisen soolossa Sepialonga, aspectusbrevis eksotiikka puhkeaa täyteen kukkaan, joskin siinä on enemmän voimaa ja vertauskuvallista iskuvoimaa. Pahkinen, joka on harvinainen vieras kotimaassaan, on uskollinen omalle tyylilleen tässä viimeisimmässäkin teoksessaan. Hänen ilmeikästä, veistoksellista ja välillä aidosti akrobaattista kehonkieltään raamittavat vakavahenkinen nykyklassinen musiikki ja hallitseva valaistus, joka luo yllättäviä tiloja ja ulottuvuuksia lavastukseen. Lopputuloksena on dynaaminen energiavirtaus, joka sakenee, hajoaa, terävöityy ja keskittyy eri tavoin. Lavastus on taidokkaasti kudotun kuvion tavoin yhtä aikaa vanhahtava, futuristinen, konkreettinen ja vertauskuvallinen.

Yhdessä teoksen kauneimmista kohtauksista Pahkinen puolittain istuu viininpunaisessa mekossaan ja antaa jalkansa ja kätensä hoitaa esiintymisen profiilissa – kuin kosmisena tanssina esitetty taivaallinen kuva.

Isira Makuloluwe, joka on Sri Lankasta kotoisin, mutta työskentelee Pariisissa, voitti koreografiapalkinnon Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa vuonna 2003. Hän räätälöi sooloteoksen Labile varta vasten Minna Tervamäelle. Teos esittelee esitykseen liittyvän työskentelyprosessin improvisoivalla ja rosoisella tavalla.

Liikesarjat toistuvat – vain tullakseen pian käännetyiksi päälaelleen. Teoksen minimalismi, muuttuva dynamiikka ja vahva varvastanssi muistuttavat William Forsythen uudistuksista klassisen baletin kentällä. Muovinen paketointi, musiikkivalinta ja tekstinauha luovat humoristisia näkökulmia muotokuvaan tanssijasta pohtimassa monia minäkuviaan ja näyttämötilannetta. Nämä kysymykset saavat aikaan liikettä ja muutosta.

– Jan-Peter Kaiku, Hufvudstadsbladet 11/12/2005